torstai 31. toukokuuta 2018

Tapasin monivärisokean taiteilijan!


Tapasin monivärisokean taiteilijan!             ETUSIVULLE 

Adam Stennett presents new oil paintings and works on paper at Gallery Poulsen from May 26- June 30. 

Adam Stennett ja ripustukseen menossa "Diagonal Refraction"
Öljy puulle.
Kööpenhaminassa Gallery Poulsenissa törmäsin taiteilijaan, joka ei erota punaista, vihreää eikä ruskeaa toisistaan. Siitä huolimatta hän pystyy maalaamaan väreillä vallan upeasti. Newyorkilainen taiteilija Adam Stennett käyttää apunaan koodeja ja kirjoittaa värien nimiä tuubeihin ja paletin reunaan. 
Osuin paikalle kun hänen töitään ripustettiin galleriaan ja käväisin vielä avajaisissakin. Gallery Poulsen löytyy Fläsketorvetilta, entiseltä teurastamoalueelta, jonne on rantautunut lukuisa joukko muitakin gallerioita ja ravintoloita.

Veden mystinen olemus on kiehtonut Stennettiä pitkään. Hän löytää vedestä dystooppisia tarinoita:

  
”Meri on musta kuin yö, mutta veden alla valonsäteet sulavat mustuuteen ja saavat veden varjot tanssimaan. Vesi tarjoaa meille elävää ravintoa, mutta samalla se voi muuttua hiljaiseksi tappajaksi joka imee hitaasti itseensä kaikki elävät olennot.”
Stennetillä on ollut useita näyttelyitä New Yorkissa ja muualla USA:ssa sekä Dysseldorfissa, Lontoossa ja nyt jo toista kertaa Kööpenhaminassa. 

Kaikki maalaukset on tehty öljyväreillä puulle. Johtuneenko värisokeudesta, mutta mustavalkoiset maalaukset ovat erityisen vivahteikkaita. Tässä otoksia Water Painting näyttelyn sekä väreissä hehkuvista, että tummista maalauksista.
Adam Stennett: Water Paintings
May 26 – June 30, 2018
Gallery Poulsen, Staldgade 32, 1699 Copenhagen V, Denmark
Adam Stennett presents new oil paintings and works on paper at Gallery Poulsen from May 26- June 30.
In his first one-person exhibition in Copenhagen, Stennett expands his exploration of the human condition both in terms of scale and the imagery of the work. In some of the largest paintings he has created since 2007, Stennett envelops the viewer in a liquid world of reflections, refractions, distortions, and light. These hyperreal paintings play with ideas about inner and outer perception and duality. We need water to live but it can also kill us. It can instill calm but also panic. It can be beautiful and soothing but also treacherous. Clean water has become, more and more, a commodity. When figures are present they interact with the water in ways that are open-ended allowing for multiple and complex readings. A series of smaller but dynamic, black and white works on paper occupy the back gallery and play off the larger, color oil paintings in the main space.
Humans, throughout history, have been intrigued by the depth of water, and its reflective, distorting, and ever-changing qualities. Water has generated myths about its ability to induce visions, open portals, and expand the normal limits of consciousness. Water has been seen as bridge between physical and spiritual and has been associated with contemplation. This new series of paintings is, among other things, a meditation on that history.
Adam Stennett was born in Kotzebue, Alaska in 1972, grew up in Oregon and lives in New York. Stennett explores notions of utopia/dystopia through painting, video and multimedia works including a recent endurance performance at Pioneer Works called the Arctic Artist Survival Shack. His work is included in numerous public and private collections and has been widely exhibited in both, national and international exhibitions at venues including Centro de la Imagen in Mexico City, the Portland Art Museum, the Chelsea Art Museum, the Hudson Valley Center for Contemporary Art, and The National Arts Club as well as at a variety of established galleries. Stennett's work has been reviewed and featured in publications such as The New York Times, The Los Angeles Times, The New York Sun, Frieze, Art In America, Bomb Magazine, Contemporary Magazine, Whitehot Magazine, BlackBook, New York Magazine, The New Yorker, Harper's Magazine, and Esquire among others. Stennett has lectured and participated on panels as an artist at Georgetown University, School of Visual Arts, NYU Tisch School of the Arts, New York Film Academy, Hunter College, and Willamette University. Stennett is a founding faculty member of School of Apocalypse in New York.

Images of all of the paintings, along with installation shots are available at the link below (scroll down).

Levitating

Reclining Distortion

Hands in Water

Swirling Water with Toes

Levitating 2 

Diaconal Refraction

Trance


Foot in Water 


Reflecting Under Turbulent Water

Hand in Water (PalmUp) 2



Gallerioita, museoita ja muuta mukavaa ympäri Suomen
Helsingin galleriat katuosoitteen mukaan
My Helsinki
Helsinki menokone
Galleriat ja taidemuseot muu Suomi

Liity facebookryhmääni

Ateneumin ystävät

Koko Suomi

Galleriat kartalla

Lähetä vinkit osoitteeseen: galleriakarpanen@gmail.com

perjantai 16. helmikuuta 2018

Marita Liulian studiossa

Marita Liulian takana maalaus "Firemountain". 
Galleriakärpästä lykästi taas kerran kun pääsi mukaan vierailulle  taiteilija Marita Liulian kotistudioon.  Vinkiksi kiinnostuneille: liiyttykää Kiasman ystäviin ja pääsette sisään ovista, jotka eivät aukea ihan kenelle vain.  Kiasman ystävinä pääsimme tutustumaan taiteilija Marita Liuliaan ja hänen Töölön studioonsa. Keväämällä hän on kutsunut meidät visiitille Heinolan työhuoneelle.
Marita Liulia on läkähdyttävän monipuolinen.  Ajattelin kysyä, ja kysyinkin hyvin triviaalin kysymyksen, mistä lähteestä hän ammentaa inspiraationsa.  Kysymys on ihan dorka, kun kyseessä on taiteilija, joka on läpimarinoitunut taideammattilainen ja yrittäjä.  Viimeistään siinä vaiheessa, kun hän kertoi, että aloittaessaan uuden työn hänen päänsä täytyy olla typötyhjä, jotta hän pääsisi tekemisen alkuun tajusin, että kysymys inspiraatiosta on hänen kohdallaan yhtä nerokas kuin kysyisi juuri kultamitalin voittaneelta olypiahiihtäjältä, miten tärkeä kultamitali hänelle on?

Kirjoittaessani tätä katson samalla suoraa lähetystä "Madama Butterflysta" oopperatalosta. Niin musiikin ystävä kuin olenkin, enkä vastusta mitään julkista rahoitusta, mikä kohdistuu musiikkiin niin pakko on yhtyä Marita Liulian toteamukseen, että panostukset ovat aika pahasti epätasapainossa. Klassiseen musiikkiin ja rakennuksiin uppoaa tiettävästi noin 70 % taidemäärärahoista.  Varsinkin nuoret, aloittelevat taiteilijat ovat melko epätoivoisessa asemassa.  Kaiken joutuu maksamaan itse, näyttelytilojen vuokran, logistiikan ja avajaistarjoilun. Panostus on iso kun tulopuoli saattaa jäädä nollille.  Galleriat suosivat jo nimeä saaneita tekijöitä. Liulia tuottaa kaikki näyttelynsä itse, joten hän on varsin tarkkaan perillä koko revohkan kustannuksista. Tunnen suurta sympatiaa nuoria taiteentekijöitä kohtaan. Blogini päätavoite on tuoda heitä esille niin paljon kuin ehdin.  Nuoret voivat myös hakea vinkkejä Liulian kaltaisilta kokeneilta ja menestyneiltä tekijöiltä. Mitään ei saa ilmaiseksi.  (jatkuu kuvan jälkeen)



Marita Liulia kertoi ihastuneensa metallivärien, erityisesti kultavärin käyttöön lukuisilla aasialaisen ja arabialaisen kulttuurin maihin suuntautuvilla matkoillaan. Hän on käynyt noin 70 maassa ja arvelee oman epäsuomalaisen estetiikantajunsa kumpuavan näiltä matkoilta.  Työskennellessään teatterissa valosuunnittelijana, hän havaitsi miten valo reagoi metallivareihin mielenkiintoisen vaihtelevasti.  Maalaus, jossa on kultaa, muuttuu erilaiseksi aina kun valaistus muuttuu.  Liulialle kulta symboloi valoa, aurinkoa, elämän voimaa ja antaa valtavasti energiaa. (jatkuu kuvan jälkeen)




Liulia kertoo maalaavansa aina paljain käsin, joten värien on oltava täysin myrkyttömiä. Värikerroksia on 3 - 30,  päälle laavakerros ja lisää väriä (jollen väärin muista)  ja työstö tapahtuu kynsillä raapimalla.  Sen verran rankka työtapa, että työtunteja pystyy päivässä tekemään  enintään neljä.  Kynnet eivät kestä enempää. Mieluisin maalauskoko on tällä hetkellä noin 2 metriä korkea, ihmisen mitoissa, kuten hän sanoo. Kyseistä kokoa hän kertoo pystyvänsä vielä itse liikuttelemaan. (jatkuu kuvan jälkeen)



Liulian ja uuden teknologian kumppanuus alkoi jo 80-luvulla. Joillekin some on mörkö, Liulialle se on mitä mieluisin työväline. Hän kuvaa videolle koko ajan maalatessaan.  Kun sähköposti aikoinaan mullisti viestinnän hän oli ensimmäisenä sitä käyttämässä.  Kontaktit ympäri maailman aukenevat  ja hoituvat somen välityksellä. Hän on tehnyt työtä jokaisen uuden mediasovelluksen kanssa ja panostaa nyt erityisesti videokuvaukseen.  Pitkäaikaiset yhteistyökumppanit Kimmo Pohjonen, Virpi Pahkinen, Tero Saarinen ja Minna Tervamäki edustavat samaa tulevaisuuteen nojautuvaa taiteen tekemistä.(jatkuu kuvan jälkeen)


Seuraava näyttely tulee Gumbostrandiin (1.6.–6.9. 2018 Kesänäyttely, Gumbostrand Konst och Form). Seuratkaa Gumbostrandin sivuja. Näyttelyjen avajaisiin on yleensä bussikuljetus Helsingistä. Suosittelen ilmoittautumaan kuljetukseen etukäteen, mutta jos päätät viime hetkellä lähteä, sekin onnistuu sillä busseja tulee lisää mikäli ensimmäiset täyttyvät.  (Merja Lipsanen (Galleria) Puh. +358 (0)50 577 2229 merja.lipsanen@konstoform.fi )

On ehkä mahdollista, että saamme seurata kärpäsenä katosta Marita Liulian Japanin näyttelyä tammikuussa 2019. (Yksityisnäyttely, Spiral Wacoal Art Center, Tokyo, Japan). Siellä hänen on tarkoitus maalata elävän yleisön edessä. Maalausrupeamat videoidaan ja ne päätynevät facebookiin meidän iloksemme. Japanin matkan yhteydessä hän menee muutamaksi viikoksi japanilaisen keramiikkamestarin oppiin. Tulossa on myös Marrakeshin matka, jolta kamera tallentaa yhtä sun toista evääksi seuraaviin töihin. (jatkuu kuvan jälkeen)



Eräs Kiasman ystävistämme kysyi, voiko Heinolan työhuoneella käydä milloin vain, kun hän ei pääse mukaan yhteisretkelle.  Kyllä voi! Jopa erittäin mielellään. Marita Liulia toivottaa vierailijat tervetulleiksi, häntä eivät kävijät lainkaan häritse. Verkkosivuilla on yhteystiedot. Hän viettää puolet viikosta Helsingissä, puolet Heinolassa. Verkkosivulta löytyvät myös tuoreimmat tiedot taitelijan näyttelyistä, tanssiteoksista, elokuvista ja kirjoista.  Marita Liulia  

Vinkki: Aiheen tiimoilta googlatessani löysin kiinnostavan tapahtuman Tamperetalosta:   Kimmo Pohjonen ja Tero Saarinen Tampere talossa 12.5.2018

Gallerioita, museoita ja muuta mukavaa ympäri Suomen
Helsingin galleriat katuosoitteen mukaan
My Helsinki
Helsinki menokone
Galleriat ja taidemuseot muu Suomi

Liity facebookryhmääni

Ateneumin ystävät

Koko Suomi

Galleriat kartalla

  • Lähetä vinkit osoitteeseen:  galleriakarpanen@gmail.com

maanantai 5. helmikuuta 2018

Teemu Mäki! Vihdoinkin jotain luettavaa!


”Taiteessa luodaan uutta suhdetta työhön, nautintoon, kuolemaan ja aurinkoon.”(Teemu Mäki)

Horjahdan gallerioista hetkeksi kirjallisuuden puolelle.
Teemu Mäen esseekirjoitusten kokoelma ”Taiteen tehtävä” (Into Kustannus Oy 2017) on saanut hämmästyttävän vähän huomioita. Poriseeko taidemaailma niin ahtaassa sammiossa, että siihen ei mahdu näin runsaasti laitoja ylittävä taideajattelu? Kirja pohjautuu Mäen Aalto-yliopistossa v. 2010 – 2014 pitämään luentosarjaan What´s the Future of Art?/ Mikä on taiteen tulevaisuus. Mäki on haastaja, provokaattori ja edelläkävijä ja ehdottoman tarpeellinen ääni, ääni joka kuuluu kauemmaksikin, tai ainakin pitäisi kuulua.
Kertakaikkisen antoisa lukukokemus tällaiselle maallikollekin.  Kirjaa lueskellessa piti koko ajan tehdä muistiinpanoja. Suosittelen jokaiselle, joka on missään tekemisissä taiteen kanssa; taiteen tekijänä, seuraajana, mesenaattina tai inhoajana. Kirjan luettuanne, ette enää koskaan mene taidenäyttelyyn, konserttiin tai teatteriin tyhjin mielin, ettekä varsinkaan tule sieltä ulos pohtien oliko esitys hyvä vai huono, vaan pohditte kokemusta isommalla haitarilla. Siihen Teemu Mäen esseet antavat runsaasti aineksia. Vaikka kirjan pystyy lukemaan ilman taiteen maisterin tutkintoa, siinä ei ole pätkääkään populismia eikä riman alituksia. Eri mieltä voit olla, mutta sekin vain lisää lukufiilistä.
Heti alkuun Teemu Mäki toteaa, että kenenkään taideteoksesta ei ole mielekästä puhua, jollei samalla puhu myös ympäröivästä maailmasta. Mäki naulaa taiteen ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen kontekstiin jämäkästi ja perustellusti. Ja samalla jättää taiteelle täyden vapauden olla siitä irrallaan.  Taiteen taikurimainen kyky loihtia koskettavuutta ja antoisuutta ikään kuin tyhjästä liittyy suoraan myös siihen, miten ihminen reagoi tai voi reagoida ilmastonmuutokseen.” Mäki näkee, että taide usein pystyy ”kokemuksellistamaan tietoa niin, että tiedolla on todellista vaikutusta”.  Tähän yhdyn täysin. Meille voidaan uutisissa näyttää loputtomasti, turruksiin asti ympäristön tilaa ilman, että jaksamme reagoida sen kummemmin.  Taide sen sijaan voi tuoda kokemuksen enemmän iholle.  Tässä kohtaa hän hieman ruoskii meitä tavan ihmisiä siitä, että meillä on tapana idealisoida omaa elämäämme ikään kuin toimisimme hyvinkin eettisesti, mutta käytännössä emme toteuta hienoja aatteitamme mitenkään systemaattisesti. (Osui ja upposi).
Ei ole mielekästä siteerata koko kirjaa tähän, eihän? On vain tavattoman vaikeaa valita mitä täältä napsisin, kun löydän niin paljon hyviä juttuja. Mäki löytää taiteelle neljä perustehtävää: Nautinnon, keskustelun, viisauden tavoittelun ja tunne-elämän kehittämisen.  Kuinka moni meistä on törmännyt ”tyhjään taideteokseen”? Tällaista ilmaisua Teemu Mäki käyttää taideteoksesta, jossa ei ole Mäkeä siteeratakseni mitään viestiä, viisautta, tietoa tai edes mitään esteettistä arvoa, silti se onnistuu jossain noista neljästä perustehtävästä.  Muistanpa tässä kohtaa Hyvinkään taidemuseosta taideteoksen, joka mielestäni edustaa vahvasti tätä lajia. Keskellä huonetta lattialla, ainoana teoksena oli noin puolimetrinen, ruostunut ratakiskon pätkä. Kyllä siinä heräsi kysymys onko tämä taidetta? Nyt sanoisin, että taiteen laajassa käsityksessä kyllä se on.  Se herätti hämmennystä, keskustelua ja kaiken lisäksi tunnetilan. Se herätti erään lapsuusmuiston, joka ei ollut herännyt vaikka näen kiskoja melkein joka päivä. Mutta siellä irrallaan, vähän ruosteisena, täysin oudossa ympäristössä sillä oli minulle viesti, eli se ei ollut enää tyhjä. (2015 Taju - Matka -näyttelyssä esillä ollut Petteri Nisusen ja Marko Vuokolan teos H/R.)
Taide sisältää Teemu Mäen mielestä myös hiljaista tietoa, kehollista, kokemuksellista ja vaikeasti sanoitettavaa.  Mäki väittää, että ”suurin osa tiedostamme on kantaaottavaa ymmärrystä, jossa arvoneutraalilla teknisten faktojen tietämisellä on vain avustava rooli. Arvot kelluvat jossain faktojen ja subjektiivisten väitteiden välillä. Taide operoi tällä epäselvällä alueella ja märehtii sellaisia kysymyksiä kuin ”Miltä tuntuu?” ”Millaista on?” ”Mitä oikeastaan pelkään ja mitä haluan?” ” Mitä syytä on jatkaa elämistä?” Miltä tuntuu olla mies tai nainen tai jotain muuta ja miksi?” ”Miten pitäisi elää?”
Mäen mielestä taide osaa käsitellä myös ongelmia, joita ei voi ratkaista. Hän ottaa kuolevaisuuden tähän yhtenä esimerkkinä.
Mäki pohtii pitkään miksi kuvia tehdään ja katsotaan. Hän pohtii miten kuva voi olla aiheensa korvike,  fantasiakuva antaa nauttia mahdottomasta, kuva on markkinointia, suostuttelukeino, luo täydellisyyttä. Kuva on kaunis, ruma, kuva on puhdistava katarsis.
Taidetta tehdään tänään monella eri tavalla, eri muodoissa, erilaisilla materiaaleilla ja aineksina käytetään esineitä, joiden funktio on alun perin kaikkea muuta kuin taiteellinen, vaikkapa sontatalikko seinälle nostettuna (en ole kyllä sellaista vielä nähnyt, lapion kyllä), että se herättää ärsytystä ja jopa inhoa.  Mutta siinä se tuotos taiteena tököttää, kun joku on sen sillä tavoin ajatellut.  Meille, taideyleisölle, tulee runsaasti pureskeltavaa, eikä kaikkea ole todellakaan vielä nähty. Tässä, hyvin paljon yksinkertaistettuna raapaisu kirjan sisältöön. En edes ole lukenut sitä vielä kokonaan, mutta oli pakko jakaa äkkiä kun on niin mahdottoman vetävää tekstiä.


Tähän loppuun sopii mielestäni hyvin Francisco de Goyan disparates sarjaan kuuluva teos. Naurettava typeryys. (1815-1824) "Lämpimikseen huopiin kääriytyneet ihmiset kyyhöttävät tässä kuivettuneella oksalla. Jos he hiukankin liikahtavat, he putoavat pohjattomaan syvyyteen. Hahmot saattavat olla pakolaisia tai muita, joiden kaikki siteet tuttuun ympäristöön ovat katkenneet.Mitään varmoja todisteita ei ole, että Goya olisi tällä työllään tavoitellut mitään poliittista viittausta"  (Elke Linda Buchholz, Francisco de Goya, Elämä ja tuotanto) 


Gallerioita, museoita ja muuta mukavaa ympäri Suomen
Helsingin galleriat katuosoitteen mukaan
My Helsinki
Helsinki menokone
Galleriat ja taidemuseot muu Suomi

Liity facebookryhmääni

Ateneumin ystävät

Koko Suomi

Galleriat kartalla

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Piispaa vaadittiin eroamaan, kun Ilkka Sariola piti taidenäyttelyn!

Olipa vaikuttava kuvakokoelma galleria Ortonissa.  Taiteilija Ilkka Sariola on piispan poika ja itsekin teologi sekä pappi.  Siihen nähden hänen taiteensa on sangen raflaavaa, pelko kirkkokansan mielipiteestä ei ole lainkaan pelottanut.   Onneksi niin, sillä Ilkan työt ovat rohkeita, puhuttelevia ja ajatuksia herättäviä, olisi ollut vahinko, jos hän olisi ryhtynyt himmailemaan niitä paheksunnan pelossa. Shit happens -näyttely on esillä viimeistä päivää 2.2, joten nopeimmat  ehtivät vielä paikan päälle. Lakko tosin haittaa julkisilla liikkumista. Onneksi sain  Ilkalta luvan laittaa tänne valokuvia piirrustuksista. 
Kuukausiliitteessä oli vuosia sitten isä ja poika –juttu piispa  Yrjö Sariolasta  (1932 – 2016) rippi-isäni by the way, ja hänen pojastaan Ilkasta.  Muistelen, että Yrjö olisi ehkä hieman nikotellut poikansa kuvien ääressä, mutta siitä huolimatta ensimmäinen taidenäyttely pidettiin Lapuan piispalassa 1988.  Eteläpohojalaaset vähän vimmastuivat ja  piispaakin oltiin jo erottamassa.  Eihän siinä tietenkään niin käynyt, vaan iso osa lapualaisista otti Ilkan taiteen loppujen lopuksi innostuneesti vastaan.  Tämä tarina taitaa seurata Ilkka Sariolaa lopun elämää riesaksi asti.  Ilkka Sariola opiskeli ensin kuvataideakatemiassa 1989 - 1995. Sen jälkeen hän aloitti teologian opinnot 2005 -2010, jonka jälkeen hän toimi pappina Kalliossa ja palasi sitten takaisin taiteen pariin. CV:stä löytyy pitkä lista niin yksityis-
kuin yhteisnäyttelyjä kotimaassa ja ulkomailla Milanosta
Reykjavikiin.

Galleria Ortonissa esillä olleet lyijykynäpiirrokset  vuosilta 2016 -2017 kantavat nimiä    Häpeä/Disgrace,  14 osainen Jano/Thirst ja piirustuksia sarjasta Sunday drawings ja Easter drawing.   Piirroksista hahmottuu ihminen tai ihmisiä, mutta jäsenet on riepoteltu ”picassomaisesti” vääriin kohtiin vartaloa.   Sukupuolisuus on korostunut.  Kasvoilla on tuskaisia tai rivoja ilmeitä ja päät voivat sijaita missä tahansa.  Silti niissä on runsaasti huumoria, tosin mustaa sellaista.   Muistelen, että taiteilija ensimmäisissä haastatteluissaan jo vuosia sitten kertoi ristiriitaisesta suhteestaan kirkkoon ja uskontoon. Toisaalta hän tekee kirkon henkeen hyvin istuvia krusifikseja ja toisaalta taas uskontoa ja kirkon hierarkiaa riepottelevia piirustuksia.
Näyttelyesittelyssä mainitaan niukkasanaisesti, että päiväkirjamainen ”Häpeä”  -sarja antaa kasvot häpeän kantajille. Tämä ei oikein tyydyttänyt minua, joten kysyin Ilkalta, mitä nimen taakse kätkeytyy. Hän lupasi palata asiaan mahdollisimman pian, asia on laaja.  Sitä odotellessa ennätän pohdiskella muita asioita.
Huomaan näyttelyluettelosta, että Ilkka Sariolalla on ollut lukuisia näyttelyitä Teemu Mäen kanssa.   Jännä sattumus, sillä olen parhaillaan lukemassa Teemu Mäen esseeteosta ”Taiteen tehtävä”.    Suositeltavaa luettavaa. Erityisesti pidin alun yhteiskunnallisesta katsauksesta. Terävää havainnointia, joka johdattelee oivasti siihen, mikä on Teemu Mäen mielestä elämässä tärkeintä eli taide. Kaikki taiteen lajit. Mielipiteidensä tueksi Mäki on koonnut mittavan liiteluettelon. Sattumoisin  Hesarissa 31.1.2018, Aasian rikkain mies, verkkokauppajätti Alibaban perustaja Jack Ma totesi maailman taousfoorumissa Sveitsissä, että hän ei halua lastensa opiskelevan ensisijaisesti matematiikkaa ja teknisiä aloja, vaan jotain ainutlaatuista. Ja ainutlaatuisella hän tarkoittaa arvoja,  urheilua, musiikkia, maalaamista ja muita taiteita. ”Silloin heillä on mahdollisuus”, sanoo hän.

Aivan samoja asioita Teemu Mäki painottaa esseessään. Kun vielä saisi maailman päättäjät, sekä politiikan että talouden saralla ymmärtämään, että jatkuva kasvu ja kulutuksen lisääminen tuhoaa koko maapallon, nopeammin kuin edes arvaamme. Mutta ei –   globaalien talousvoimien annetaan ohjailla niin koulutusta kuin työelämääkin kohti katastrofia. Koulutuksesta puheenollen, suomalaiset päättäjät voisivat kallistaa kunnolla korvansa suomalaisen koulutuksen asiantuntijan ja kansainvälisesti tunnetun professorin Pasi Sahlbergin puoleen.  Hän on jo vuosia kiinnittänyt huomiota suomalaisten ylimitoitettuun digi-innostukseen opetuksessa. Hän peräänkuuluttaa samoja arvoja kuin Ma, Teemu Mäki ja lukuisa joukko asiantuntijoita niin tieteen, taiteen kuin filosfian saralta. Historia on todistanut, että nämä visionäärit ovat yleensä olleet oikeassa. Huomaatteko, miten taiteen seuraaminen pistää ajatusmyllyn liikkeelle?
Tuuppaan tämän jutun nyt julkisuuteen odottamatta Ilkan vastausta, jotta ne, joilla on mahdollisuus käväistä Ortonissa, ehtivät sinne vielä.
Galleria Orton
Tenholantie 10  B-ovi
Avoinna
To 7.30-17
Pe 7.30-15
LISÄÄ KUVIA








Gallerioita, museoita ja muuta mukavaa ympäri Suomen
Helsingin galleriat katuosoitteen mukaan
My Helsinki
Helsinki menokone
Galleriat ja taidemuseot muu Suomi

Liity facebookryhmääni

Ateneumin ystävät

Koko Suomi

Galleriat kartalla


torstai 25. tammikuuta 2018

Tampereen museot ja taidegalleriat 14.10.2022

                                                                                                        


    TAMPERE   


    Joka syksy järjestettävä Galleriaviikko on tamperelaisten taidegallerioiden yhteistapahtuma, jonka tarkoituksena on nostaa esille paikallisten taidegallerioiden toimintaa laajalla ja monipuolisella ohjelmalla ja tarjota yleisölle helposti lähetyttäviä taide-elämyksiä. Kaikkiin Galleriaviikon tapahtumiin on ilmainen sisäänpääsy.

    MUUTA MUKAVAA

    Salhojankadun Pub.   Suomen vanhin brittiläistyyppinen pub.
    Pispalan Pulteri.  Avattu v. 1968 
      Hyvä palvelu, hyvä ruoka ja erinomaisen miellyttävä henkilökunta
    Ravintola Muusa.    Paikkakuntalaiset suosittelevat
    Ravintola Antika kreikkalainen, ei jää nälkäiseksi Antikan annoksilla
    Café Katto.  Täysin gluteeniton
    Café Pispala 
    Runo kahvila
    Vohvelikahvila
    Pitseria Napoli. Pöytävaraus suositeltava.
    Ravintola Pulo,  filippiiniläinen Uusi ravintola on aivan Tammelantorin laidalla, Ilmarinkatu 8:ssa.

    PERSOONALLISIA PUTIIKKEJA
     Kalevala muoti
    PURA     Aleksis Kiven katu 13 
    RIIMINKA & Aleksiina Design,  Aleksis Kiven katu 15
    LUIN LIVING  Aleksanterinkatu 30 
    LINA  Aleksanterinkatu 28
    MIELA    Hämeenkatu 20 
    TAITO SHOP TAMPERE,  Hatanpään valtatie 4 
    SUPER MUKAVA SHOP  Otavalankatu 3
    UHANA Verkatehtaankatu 8, Sanna Marinin luottomerkki
    NOUKI,  Kyttälänkatu 1     


    TAMMELAN TORI

    Vintage garden,  second hand puoti

    Vaarin Varasto. Antiikkiliike




    Gallerioita, museoita ja muuta mukavaa ympäri Suomen
    Helsingin galleriat katuosoitteen mukaan
    My Helsinki
    Helsinki menokone
    Galleriat ja taidemuseot muu Suomi

    Liity facebookryhmääni

    Ateneumin ystävät

    Koko Suomi

    Galleriat kartalla

    lauantai 13. tammikuuta 2018

    Veljeni - seppä syntyessään!


    Seppämestari Jouko Nieminen
    Bloggarin velvollisuus on harrastaa jonkin verran itsensäpaljastelua, siksi päätin tunnustaa syyn, miksi olen niin kiinnostunut ihmisen luovasta puolesta. Bloggari voi myös harrastaa vapaasti nepotismia, kun ei ole valtion hommissa.
     Sekä isä, että äiti olivat käsistään käteviä. Isä vietti vapaa-aikansa sorvin, ja äiti ties kuinka monennessa polvessa, kangaspuiden ja ompelukoneen ääressä.  Vietin koko nuoruuteni matonkuteiden, kankaiden ja lankojen keskellä. Materiaalit olivat vapaasti käytössä, ja kyllä niitä käytinkin. Tein itselleni vaatteita, solmin ryijyn, neuloin ja virkkasin.  On ihme, että ajauduin lopulta ihan muihin hommiin.

    Veljeni, Jouko Nieminen.sen sijaan otti onkeensa..
    Veistos Fareham´in veistospuistossa
      Hänestä tuli seppämestari ja taidetakoja. Veljeni mielestä olen osasyyllinen siihen, että ammatti valitsi hänet. Ollessani kansakoulun neljännellä luokalla Leppävedellä, koulun voimistelusalissa esitettiin mahtipontinen, neuvostoliittolaisten ja suomalaisten yhteistyöelokuva "Sampo" vuodelta 1959.  Päätin, että tuolloin neljävuotiaan veljeni oli aika päästä elokuviin, ja otin hänet mukaan. Alku meni melko mukavasti, mutta eipä aikaakaan kun meno elokuvassa kiihtyi, musiikki oli hurjaa, kipinät sinkoilivat, seppä Ilmarinen takoi tulenkarvaisena naamaltaan, musta korpimetsä huokui uhkaa.  Ensin veli siirtyi syliin ja kotvan kuluttua estelyistäni huolimatta kiemurteli irti, ja pakeni koulun keittäjättären huomaan. Joku kipinä siitä kuitenkin sinkosi, koska seppämestari hänestä tuli.
    Toisenkin kerran sekaannuin asiaan, kun hän opiskeluvaiheessa tarvitsi harjoittelupaikkaa. Ystävättäreni mies sattui olemaan seppä, ja harjoittelupaikka oli sillä selvä.  Siitä alkoi veljeni ja seppämestari Jarmo Anttilan vuosien mittainen yhteistyö. Jarmo oli saanut olla oppipoikana itsellään  taideseppä  Kauko Moisiolla. Jouko ja Jarmo ovat olleet varsinaisia sepäntaidon elvyttäjiä.
    Suosikkini! Kirjapuu, ruostutettu teräs
    Sepäntyö on ollut vaarassa unohtua, mutta aktiivisella työllä ja ahkeralla osallistumisella miehet ovat saaneet sepäntyön nousemaan uusiin ulottuvuuksiin. Perinteisellä tavalla työskenteleviä seppiä on tänään kymmenittäin eri puolella Suomea.
    Suomalaiset sepät ovat tunnettuja ympäri maailman. Velipoikaa on kutsuttu luennoimaan ja opettamaan  Koreasta Amerikkaan.  Kädentaitaja ei ole valmis koskaan. On itsestään selvää. että uutta pitää oppia koko ajan vaikka ammatti olisi kuinka perinteinen.
    Sepänpaja, FeSign,  sijaitsee Vantaankoskella,  Kuninkaantien  historiallisissa maisemissa. Ympäristö on esihistoriallista asuinseutua kivikaudelta asti.  Koskelle perustettiin myllyjä 1500 –luvullla, Kvarnbackan kosken ruukin toiminta, ja malminjalostus käynnistyivät 1830 –luvulla.  Koski on suosittu kalastuspaikka.Vanhassa Dahlforsin viilatehtaassa, kosken partaalla toimii nykyisin tilausravintola ja ohjelmapalveluyritys Kuninkaan Lohet Oy.  Kosken rannalta on vain runsaan kilometrin matka pajaan, jonka sijaitsee vanhan kartanon navettarakennuksessa.  Pajassa on pysyvä taontatöiden näyttely, avoinna aina sepän ollessa paikalla.
    Monen esineen käyttöikä on nykyään vain muutama vuosi. Käyttöfunktio voi olla vielä lyhyempi. Mutta raudasta tehty kestää... kestää... joku avaa tänäkin päivänä rautaisen portin, joka on tehty satoja vuosia sitten.

    Päivitetty galleriakalenteri

    Lisää linkeissä:
    Youtube 
    FeSign
    Finnish designers
    Perinnemestarit 



    Tarjoiluvati

    Takan arina


    Big oak

    Gallerioita, museoita ja muuta mukavaa ympäri Suomen
    Helsingin galleriat katuosoitteen mukaan
    My Helsinki
    Helsinki menokone
    Galleriat ja taidemuseot muu Suomi

    Liity facebookryhmääni

    Ateneumin ystävät

    Koko Suomi

    Galleriat kartalla

    tiistai 9. tammikuuta 2018

    Kristian Krokforsin ateljeessa


    Kristian Krokfors ateljeessaan
    Työn alla "ilmapallot"
    Nyt lunastan aiemman lupaukseni tehdä ateljeevierailuja, ja tutustua lähemmin taiteilijoihin ja heidän työtapoihinsa. Ensimmäisen uhrini, Kristian Krokforsin nappasin helposti,  koska hänen ateljeensa sijaitsee kotitalossani, Döbelninkadulla. Ateljee on erittäin siisti ja hyvässä järjestyksessä. Siisteyden takana on talossa hiljattain tehty putkiremontti, jonka vuoksi huoneisto oli raivattava. Ei kuulema ollut ihan niin siistiä ennen remonttia. Kristianin ateljeessa on hauska istuskella. Hän ei lainkaan häiriintynyt rupattelustani, vaan jatkoi työtään, vastaillen samalla kiltisti kysymyksiini. Muistan ihastuneeni Krokforsin vihreisiin puihin jo vuosia sitten, nyttemmin suosikkivärini on punainen.  Ensimmäinen kysymykseni Kristianille onkin, missä vaiheessa väri alkoi muuttua? Vastaus oli yksinkertainen. Hän kertoi tehneensä ensimmäiset työt rasvakynillä, joita ei alkuun ollut saatavina muuta kuin vihreinä ja sinisinä.  Nykyiset maalaukset syntyvät akryyliväreillä, monotypiat öljyvärillä. Tietysti minua kiinnosti sekin, mistä idea puihin alunperin syntyi? Ensimmäiset puutarhat syntyivät millimetripaperille arkkitehtuurisena satiirina. Kaupunki- ja rakennuskuvat ironisoivat nykyistä arkkitehtuuria. Kaupunkimaalauksissa talot ovat kiinni toisissaan, lomittain ja päällekäin, ympäristö rakennetaan niin täyteen, ettei edes ilma mahdu luikertelemaan seinien välissä. Talojen ikkunat ovat usein sokeita, mustia neliöitä. Joissakin töissä ikkunoissa on kuitenkin valo, eli siellä, kivikasan keskellä on inhimillistä elämää. Tauluissa, joissa talot on harvemmassa, on aina valot ikkunoissa. Olisiko selkeä kannanotto?  Telttateeman kuvittelen mielessäni olevan keino päästää meidät välillä ulos rakennetun ympäristön puristuksesta. 
      Kutsun Kristianin uusimpia muotoja hellästi "pötkylöiksi", johon hän toteaa, että kyllä ne ovat puita, sypressejä. Ja niinhän ne ihan selvästi ovatkin. Ne ovat värikkäitä, huojuvia sypressejä, joiden muoto lähti lentoon, ja on nyt muuttumassa ilmapalloiksi. Ilmapallot valmistuvat tulevaan näyttelyyn Auran galleriaan, Turkuun.
    Kysyn, mistä muotojen ideat kumpuavat, tulevatko ne yhtäkkiä, "poksahtaen" jostain? Harvoin kuulema niin käy. Muodot syntyvät prosessissa kokeilemisen ja hylkäämisen kautta. Joku idea voi muhia kymmenenkin vuotta käyttämättömänä, kunnes siihen yllättäen löytyy uusi, käyttökelpoinen kulma. Muodot kypsyvät hiljalleen uusiin suuntiin ja muodolla pitää myös olla joku tarkoitus. Tulee olemaan jännittävä nähdä, mitä seuraa ilmapallojen jälkeen, mihin muotoon ne asettuvat aikansa lennettyään.
    Uteluuni, onko lopputulos aina sellainen kuin taiteilja on visioinut, saan vastauksen, että aika harvoin on.
    -   Vaikka luulee tietävänsä tarkkaan mitä on tekemässä, niin prosessi voi lähteä yllättäviin suuntiin.
    -   Mitä tekisit, jos aikaa olisi rajattomasti?
    -   Muotokuvia, olen tehnyt yhden omakuvan ja vaimon muotokuvan. Se laji kiinnostaisi, ehkä tulen tekemään niitä enemmänkin tulevaisuudessa.

    Ohikulkiessani  näen taiteilijan usein seisomassa työnsä ääressä. Luovuuden lisäksi pitää olla hyvä fysiikka, että jaksaa päivästä toiseen pikkutarkkaa ja hidasta "näpräystä", kuten hän itse sanoo.  Nopeuttaa ei voi, koska silloin jälki ei ole hyvä. Joillakin taiteiljoilla on tapana kuunneella musiikkia maalatesssaan. Krokforsin ateljeessa on hiljainen ja harras tunnelma.

    Lisää kuvia Kristian Krokforsin töistä.  KUVAT


    Voit ottaa myös yhteyttä taiteilijaan suoraan:    k.krokfors@hotmail.com




    Gallerioita, museoita ja muuta mukavaa ympäri Suomen
    Helsingin galleriat katuosoitteen mukaan
    My Helsinki
    Helsinki menokone
    Galleriat ja taidemuseot muu Suomi

    Liity facebookryhmääni

    Ateneumin ystävät

    Koko Suomi

    Galleriat kartalla



    Blanco pohja

      Gallerioita, museoita ja muuta mukavaa ympäri Suomen Helsingin galleriat katuosoitteen mukaan My Helsinki Helsinki menokone Galleriat...