Veljeni - seppä syntyessään!

Seppämestari Jouko Nieminen

Bloggarin velvollisuus on harrastaa jonkin verran itsensäpaljastelua, siksi päätin tunnustaa syyn, miksi olen niin kiinnostunut ihmisen luovasta puolesta. Bloggari voi myös harrastaa vapaasti nepotismia, kun ei ole valtion hommissa.
 Sekä isä, että äiti olivat käsistään käteviä. Isä vietti vapaa-aikansa sorvin, ja äiti ties kuinka monennessa polvessa, kangaspuiden ja ompelukoneen ääressä.  Vietin koko nuoruuteni matonkuteiden, kankaiden ja lankojen keskellä. Materiaalit olivat vapaasti käytössä, ja kyllä niitä käytinkin. Tein itselleni vaatteita, solmin ryijyn, neuloin ja virkkasin.  On ihme, että ajauduin lopulta ihan muihin hommiin.

Veljeni, Jouko Nieminen.sen sijaan otti onkeensa..

Veistos Fareham´in veistospuistossa

  Hänestä tuli seppämestari ja taidetakoja. Veljeni mielestä olen osasyyllinen siihen, että ammatti valitsi hänet. Ollessani kansakoulun neljännellä luokalla Leppävedellä, koulun voimistelusalissa esitettiin mahtipontinen, neuvostoliittolaisten ja suomalaisten yhteistyöelokuva "Sampo" vuodelta 1959.  Päätin, että tuolloin neljävuotiaan veljeni oli aika päästä elokuviin, ja otin hänet mukaan. Alku meni melko mukavasti, mutta eipä aikaakaan kun meno elokuvassa kiihtyi, musiikki oli hurjaa, kipinät sinkoilivat, seppä Ilmarinen takoi tulenkarvaisena naamaltaan, musta korpimetsä huokui uhkaa.  Ensin veli siirtyi syliin ja kotvan kuluttua estelyistäni huolimatta kiemurteli irti, ja pakeni koulun keittäjättären huomaan. Joku kipinä siitä kuitenkin sinkosi, koska seppämestari hänestä tuli.
Toisenkin kerran sekaannuin asiaan, kun hän opiskeluvaiheessa tarvitsi harjoittelupaikkaa. Ystävättäreni mies sattui olemaan seppä, ja harjoittelupaikka oli sillä selvä.  Siitä alkoi veljeni ja seppämestari Jarmo Anttilan vuosien mittainen yhteistyö. Jarmo oli saanut olla oppipoikana itsellään  taideseppä  Kauko Moisiolla. Jouko ja Jarmo ovat olleet varsinaisia sepäntaidon elvyttäjiä.

Suosikkini! Kirjapuu, ruostutettu teräs

Sepäntyö on ollut vaarassa unohtua, mutta aktiivisella työllä ja ahkeralla osallistumisella miehet ovat saaneet sepäntyön nousemaan uusiin ulottuvuuksiin. Perinteisellä tavalla työskenteleviä seppiä on tänään kymmenittäin eri puolella Suomea.
Suomalaiset sepät ovat tunnettuja ympäri maailman. Velipoikaa on kutsuttu luennoimaan ja opettamaan  Koreasta Amerikkaan.  Kädentaitaja ei ole valmis koskaan. On itsestään selvää. että uutta pitää oppia koko ajan vaikka ammatti olisi kuinka perinteinen.

Sepänpaja, FeSign,  sijaitsee Vantaankoskella,  Kuninkaantien  historiallisissa maisemissa. Ympäristö on esihistoriallista asuinseutua kivikaudelta asti.  Koskelle perustettiin myllyjä 1500 –luvullla, Kvarnbackan kosken ruukin toiminta, ja malminjalostus käynnistyivät 1830 –luvulla.  Koski on suosittu kalastuspaikka.Vanhassa Dahlforsin viilatehtaassa, kosken partaalla toimii nykyisin tilausravintola ja ohjelmapalveluyritys Kuninkaan Lohet Oy.  Kosken rannalta on vain runsaan kilometrin matka pajaan, jonka sijaitsee vanhan kartanon navettarakennuksessa.  Pajassa on pysyvä taontatöiden näyttely, avoinna aina sepän ollessa paikalla.

Monen esineen käyttöikä on nykyään vain muutama vuosi. Käyttöfunktio voi olla vielä lyhyempi. Mutta raudasta tehty kestää... kestää... joku avaa tänäkin päivänä rautaisen portin, joka on tehty satoja vuosia sitten.

Päivitetty galleriakalenteri

KARTTA 

Lisää linkeissä:
Youtube 
FeSign
Finnish designers
Perinnemestarit 

Tarjoiluvati

Takan arina

Big oak