Galleriakärpänen

maanantai 5. helmikuuta 2018

Teemu Mäki! Vihdoinkin jotain luettavaa!

”Taiteessa luodaan uutta suhdetta työhön, nautintoon, kuolemaan ja aurinkoon.”(Teemu Mäki)

Horjahdan gallerioista hetkeksi kirjallisuuden puolelle.
Teemu Mäen esseekirjoitusten kokoelma ”Taiteen tehtävä” (Into Kustannus Oy 2017) on saanut hämmästyttävän vähän huomioita. Poriseeko taidemaailma niin ahtaassa sammiossa, että siihen ei mahdu näin runsaasti laitoja ylittävä taideajattelu? Kirja pohjautuu Mäen Aalto-yliopistossa v. 2010 – 2014 pitämään luentosarjaan What´s the Future of Art?/ Mikä on taiteen tulevaisuus. Mäki on haastaja, provokaattori ja edelläkävijä ja ehdottoman tarpeellinen ääni, ääni joka kuuluu kauemmaksikin, tai ainakin pitäisi kuulua.

Kertakaikkisen antoisa lukukokemus tällaiselle maallikollekin. Kirjaa lueskellessa piti koko ajan tehdä muistiinpanoja. Suosittelen jokaiselle, joka on missään tekemisissä taiteen kanssa; taiteen tekijänä, seuraajana, mesenaattina tai inhoajana. Kirjan luettuanne, ette enää koskaan mene taidenäyttelyyn, konserttiin tai teatteriin tyhjin mielin, ettekä varsinkaan tule sieltä ulos pohtien oliko esitys hyvä vai huono, vaan pohditte kokemusta isommalla haitarilla. Siihen Teemu Mäen esseet antavat runsaasti aineksia. Vaikka kirjan pystyy lukemaan ilman taiteen maisterin tutkintoa, siinä ei ole pätkääkään populismia eikä riman alituksia. Eri mieltä voit olla, mutta sekin vain lisää lukufiilistä.

Heti alkuun Teemu Mäki toteaa, että kenenkään taideteoksesta ei ole mielekästä puhua, jollei samalla puhu myös ympäröivästä maailmasta. Mäki naulaa taiteen ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen kontekstiin jämäkästi ja perustellusti. Ja samalla jättää taiteelle täyden vapauden olla siitä irrallaan. ”Taiteen taikurimainen kyky loihtia koskettavuutta ja antoisuutta ikään kuin tyhjästä liittyy suoraan myös siihen, miten ihminen reagoi tai voi reagoida ilmastonmuutokseen.” Mäki näkee, että taide usein pystyy ”kokemuksellistamaan tietoa niin, että tiedolla on todellista vaikutusta”. Tähän yhdyn täysin. Meille voidaan uutisissa näyttää loputtomasti, turruksiin asti ympäristön tilaa ilman, että jaksamme reagoida sen kummemmin. Taide sen sijaan voi tuoda kokemuksen enemmän iholle. Tässä kohtaa hän hieman ruoskii meitä tavan ihmisiä siitä, että meillä on tapana idealisoida omaa elämäämme ikään kuin toimisimme hyvinkin eettisesti, mutta käytännössä emme toteuta hienoja aatteitamme mitenkään systemaattisesti. (Osui ja upposi).
Ei ole mielekästä siteerata koko kirjaa tähän, eihän? On vain tavattoman vaikeaa valita mitä täältä napsisin, kun löydän niin paljon hyviä juttuja. Mäki löytää taiteelle neljä perustehtävää: Nautinnon, keskustelun, viisauden tavoittelun ja tunne-elämän kehittämisen. Kuinka moni meistä on törmännyt ”tyhjään taideteokseen”? Tällaista ilmaisua Teemu Mäki käyttää taideteoksesta, jossa ei ole Mäkeä siteeratakseni mitään viestiä, viisautta, tietoa tai edes mitään esteettistä arvoa, silti se onnistuu jossain noista neljästä perustehtävästä. Muistanpa tässä kohtaa Hyvinkään taidemuseosta taideteoksen, joka mielestäni edustaa vahvasti tätä lajia. Keskellä huonetta lattialla, ainoana teoksena oli noin puolimetrinen, ruostunut ratakiskon pätkä. Kyllä siinä heräsi kysymys onko tämä taidetta? Nyt sanoisin, että taiteen laajassa käsityksessä kyllä se on. Se herätti hämmennystä, keskustelua ja kaiken lisäksi tunnetilan. Se herätti erään lapsuusmuiston, joka ei ollut herännyt vaikka näen kiskoja melkein joka päivä. Mutta siellä irrallaan, vähän ruosteisena, täysin oudossa ympäristössä sillä oli minulle viesti, eli se ei ollut enää tyhjä. (2015 Taju - Matka -näyttelyssä esillä ollut Petteri Nisusen ja Marko Vuokolan teos H/R.)

Taide sisältää Teemu Mäen mielestä myös hiljaista tietoa, kehollista, kokemuksellista ja vaikeasti sanoitettavaa. Mäki väittää, että ”suurin osa tiedostamme on kantaaottavaa ymmärrystä, jossa arvoneutraalilla teknisten faktojen tietämisellä on vain avustava rooli. Arvot kelluvat jossain faktojen ja subjektiivisten väitteiden välillä. Taide operoi tällä epäselvällä alueella ja märehtii sellaisia kysymyksiä kuin ”Miltä tuntuu?” ”Millaista on?” ”Mitä oikeastaan pelkään ja mitä haluan?” ” Mitä syytä on jatkaa elämistä?” Miltä tuntuu olla mies tai nainen tai jotain muuta ja miksi?” ”Miten pitäisi elää?”

Mäen mielestä taide osaa käsitellä myös ongelmia, joita ei voi ratkaista. Hän ottaa kuolevaisuuden tähän yhtenä esimerkkinä.

Mäki pohtii pitkään miksi kuvia tehdään ja katsotaan. Hän pohtii miten kuva voi olla aiheensa korvike, fantasiakuva antaa nauttia mahdottomasta, kuva on markkinointia, suostuttelukeino, luo täydellisyyttä. Kuva on kaunis, ruma, kuva on puhdistava katarsis.

Taidetta tehdään tänään monella eri tavalla, eri muodoissa, erilaisilla materiaaleilla ja aineksina käytetään esineitä, joiden funktio on alun perin kaikkea muuta kuin taiteellinen, vaikkapa sontatalikko seinälle nostettuna (en ole kyllä sellaista vielä nähnyt, lapion kyllä), että se herättää ärsytystä ja jopa inhoa. Mutta siinä se tuotos taiteena tököttää, kun joku on sen sillä tavoin ajatellut. Meille, taideyleisölle, tulee runsaasti pureskeltavaa, eikä kaikkea ole todellakaan vielä nähty. Tässä, hyvin paljon yksinkertaistettuna raapaisu kirjan sisältöön. En edes ole lukenut sitä vielä kokonaan, mutta oli pakko jakaa äkkiä kun on niin mahdottoman vetävää tekstiä.

Tähän loppuun sopii mielestäni hyvin Francisco de Goyan disparates sarjaan kuuluva teos. Naurettava typeryys. (1815-1824) "Lämpimikseen huopiin kääriytyneet ihmiset kyyhöttävät tässä kuivettuneella oksalla. Jos he hiukankin liikahtavat, he putoavat pohjattomaan syvyyteen. Hahmot saattavat olla pakolaisia tai muita, joiden kaikki siteet tuttuun ympäristöön ovat katkenneet.Mitään varmoja todisteita ei ole, että Goya olisi tällä työllään tavoitellut mitään poliittista viittausta" (Elke Linda Buchholz, Francisco de Goya, Elämä ja tuotanto)

Gallerioita, museoita ja muuta mukavaa ympäri Suomen
Helsingin galleriat katuosoitteen mukaan
My Helsinki
Helsinki menokone
Galleriat ja taidemuseot muu Suomi
Liity facebookryhmääni

Ateneumin ystävät

Koko Suomi

Galleriat kartalla

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Piispaa vaadittiin eroamaan, kun Ilkka Sariola piti taidenäyttelyn!

Olipa vaikuttava kuvakokoelma galleria Ortonissa. Taiteilija Ilkka Sariola on piispan poika ja itsekin teologi sekä pappi. Siihen nähden hänen taiteensa on sangen raflaavaa, pelko kirkkokansan mielipiteestä ei ole lainkaan pelottanut. Onneksi niin, sillä Ilkan työt ovat rohkeita, puhuttelevia ja ajatuksia herättäviä, olisi ollut vahinko, jos hän olisi ryhtynyt himmailemaan niitä paheksunnan pelossa. Shit happens -näyttely on esillä viimeistä päivää 2.2, joten nopeimmat ehtivät vielä paikan päälle. Lakko tosin haittaa julkisilla liikkumista. Onneksi sain Ilkalta luvan laittaa tänne valokuvia piirrustuksista.

Kuukausiliitteessä oli vuosia sitten isä ja poika –juttu piispa Yrjö Sariolasta (1932 – 2016) rippi-isäni by the way, ja hänen pojastaan Ilkasta. Muistelen, että Yrjö olisi ehkä hieman nikotellut poikansa kuvien ääressä, mutta siitä huolimatta ensimmäinen taidenäyttely pidettiin Lapuan piispalassa 1988. Eteläpohojalaaset vähän vimmastuivat ja piispaakin oltiin jo erottamassa. Eihän siinä tietenkään niin käynyt, vaan iso osa lapualaisista otti Ilkan taiteen loppujen lopuksi innostuneesti vastaan. Tämä tarina taitaa seurata Ilkka Sariolaa lopun elämää riesaksi asti. Ilkka Sariola opiskeli ensin kuvataideakatemiassa 1989 - 1995. Sen jälkeen hän aloitti teologian opinnot 2005 -2010, jonka jälkeen hän toimi pappina Kalliossa ja palasi sitten takaisin taiteen pariin. CV:stä löytyy pitkä lista niin yksityis-

kuin yhteisnäyttelyjä kotimaassa ja ulkomailla Milanosta

Reykjavikiin.

Galleria Ortonissa esillä olleet lyijykynäpiirrokset vuosilta 2016 -2017 kantavat nimiä Häpeä/Disgrace, 14 osainen Jano/Thirst ja piirustuksia sarjasta Sunday drawings ja Easter drawing. Piirroksista hahmottuu ihminen tai ihmisiä, mutta jäsenet on riepoteltu ”picassomaisesti” vääriin kohtiin vartaloa. Sukupuolisuus on korostunut. Kasvoilla on tuskaisia tai rivoja ilmeitä ja päät voivat sijaita missä tahansa. Silti niissä on runsaasti huumoria, tosin mustaa sellaista. Muistelen, että taiteilija ensimmäisissä haastatteluissaan jo vuosia sitten kertoi ristiriitaisesta suhteestaan kirkkoon ja uskontoon. Toisaalta hän tekee kirkon henkeen hyvin istuvia krusifikseja ja toisaalta taas uskontoa ja kirkon hierarkiaa riepottelevia piirustuksia.

Näyttelyesittelyssä mainitaan niukkasanaisesti, että päiväkirjamainen ”Häpeä” -sarja antaa kasvot häpeän kantajille. Tämä ei oikein tyydyttänyt minua, joten kysyin Ilkalta, mitä nimen taakse kätkeytyy. Hän lupasi palata asiaan mahdollisimman pian, asia on laaja. Sitä odotellessa ennätän pohdiskella muita asioita.

Huomaan näyttelyluettelosta, että Ilkka Sariolalla on ollut lukuisia näyttelyitä Teemu Mäen kanssa. Jännä sattumus, sillä olen parhaillaan lukemassa Teemu Mäen esseeteosta ”Taiteen tehtävä”. Suositeltavaa luettavaa. Erityisesti pidin alun yhteiskunnallisesta katsauksesta. Terävää havainnointia, joka johdattelee oivasti siihen, mikä on Teemu Mäen mielestä elämässä tärkeintä eli taide. Kaikki taiteen lajit. Mielipiteidensä tueksi Mäki on koonnut mittavan liiteluettelon. Sattumoisin Hesarissa 31.1.2018, Aasian rikkain mies, verkkokauppajätti Alibaban perustaja Jack Ma totesi maailman taousfoorumissa Sveitsissä, että hän ei halua lastensa opiskelevan ensisijaisesti matematiikkaa ja teknisiä aloja, vaan jotain ainutlaatuista. Ja ainutlaatuisella hän tarkoittaa arvoja, urheilua, musiikkia, maalaamista ja muita taiteita. ”Silloin heillä on mahdollisuus”, sanoo hän.

Aivan samoja asioita Teemu Mäki painottaa esseessään. Kun vielä saisi maailman päättäjät, sekä politiikan että talouden saralla ymmärtämään, että jatkuva kasvu ja kulutuksen lisääminen tuhoaa koko maapallon, nopeammin kuin edes arvaamme. Mutta ei – globaalien talousvoimien annetaan ohjailla niin koulutusta kuin työelämääkin kohti katastrofia. Koulutuksesta puheenollen, suomalaiset päättäjät voisivat kallistaa kunnolla korvansa suomalaisen koulutuksen asiantuntijan ja kansainvälisesti tunnetun professorin Pasi Sahlbergin puoleen. Hän on jo vuosia kiinnittänyt huomiota suomalaisten ylimitoitettuun digi-innostukseen opetuksessa. Hän peräänkuuluttaa samoja arvoja kuin Ma, Teemu Mäki ja lukuisa joukko asiantuntijoita niin tieteen, taiteen kuin filosfian saralta. Historia on todistanut, että nämä visionäärit ovat yleensä olleet oikeassa. Huomaatteko, miten taiteen seuraaminen pistää ajatusmyllyn liikkeelle?
Tuuppaan tämän jutun nyt julkisuuteen odottamatta Ilkan vastausta, jotta ne, joilla on mahdollisuus käväistä Ortonissa, ehtivät sinne vielä.
Galleria Orton
Tenholantie 10 B-ovi
Avoinna
To 7.30-17
Pe 7.30-15

LISÄÄ KUVIA

Koko Suomi

Galleriat kartalla

torstai 25. tammikuuta 2018

Tampereen museot ja taidegalleriat 14.10.2022

TAMPERE

Galleria Rajatila
Tampereen taidemuseo
Torni galleria
Taidekeskus Mältinranta,
Galleria Himmelblau
Galleria Ronga
Valokuvakeskus Nykyaika,
Sara Hildénin taidemuseo
Hiekan taidemuseo,
Keskus Galleria,
Galleria Oranssi, Kampaamogalleria
Muumimuseo Tamperetalo
Amurin Museokortteli
Vapriikki,
Museo Milavida
Emil Aaltosen museo Pyynikinlinna,
Galleria Koppelo
Haiharan taidekeskus,
Galleria Saskia,
Lastenkulttuurikeskus Rulla, Kulttuuritalo Laikku,
Hirvitalo, Pispalan nykytaiteen keskus,
Kulttuuritalo Laikku, Keskustori

Tampereen galleriaviikko

Joka syksy järjestettävä Galleriaviikko on tamperelaisten taidegallerioiden yhteistapahtuma, jonka tarkoituksena on nostaa esille paikallisten taidegallerioiden toimintaa laajalla ja monipuolisella ohjelmalla ja tarjota yleisölle helposti lähetyttäviä taide-elämyksiä. Kaikkiin Galleriaviikon tapahtumiin on ilmainen sisäänpääsy.

MUUTA MUKAVAA

Salhojankadun Pub. Suomen vanhin brittiläistyyppinen pub.

Pispalan Pulteri. Avattu v. 1968

Castropub Tuulensuu.

Hyvä palvelu, hyvä ruoka ja erinomaisen miellyttävä henkilökunta
Ravintola Muusa. Paikkakuntalaiset suosittelevat
Ravintola Antika kreikkalainen, ei jää nälkäiseksi Antikan annoksilla
Café Katto. Täysin gluteeniton
Café Pispala
Runo kahvila
Vohvelikahvila
Pitseria Napoli. Pöytävaraus suositeltava.

Ravintola Heinätori

Ravintola Pulo, filippiiniläinen Uusi ravintola on aivan Tammelantorin laidalla, Ilmarinkatu 8:ssa.

PERSOONALLISIA PUTIIKKEJA
Kalevala muoti
PURA Aleksis Kiven katu 13
RIIMINKA & Aleksiina Design, Aleksis Kiven katu 15
LUIN LIVING Aleksanterinkatu 30
LINA Aleksanterinkatu 28
MIELA Hämeenkatu 20
TAITO SHOP TAMPERE, Hatanpään valtatie 4
SUPER MUKAVA SHOP Otavalankatu 3
UHANA Verkatehtaankatu 8, Sanna Marinin luottomerkki
NOUKI, Kyttälänkatu 1

TAMMELAN TORI

Vintage garden, second hand puoti

Vaarin Varasto. Antiikkiliike

Koko Suomi

Galleriat kartalla

lauantai 13. tammikuuta 2018

Veljeni - seppä syntyessään!

Seppämestari Jouko Nieminen

Bloggarin velvollisuus on harrastaa jonkin verran itsensäpaljastelua, siksi päätin tunnustaa syyn, miksi olen niin kiinnostunut ihmisen luovasta puolesta. Bloggari voi myös harrastaa vapaasti nepotismia, kun ei ole valtion hommissa.
Sekä isä, että äiti olivat käsistään käteviä. Isä vietti vapaa-aikansa sorvin, ja äiti ties kuinka monennessa polvessa, kangaspuiden ja ompelukoneen ääressä. Vietin koko nuoruuteni matonkuteiden, kankaiden ja lankojen keskellä. Materiaalit olivat vapaasti käytössä, ja kyllä niitä käytinkin. Tein itselleni vaatteita, solmin ryijyn, neuloin ja virkkasin. On ihme, että ajauduin lopulta ihan muihin hommiin.

Veljeni, Jouko Nieminen.sen sijaan otti onkeensa..

Veistos Fareham´in veistospuistossa

Hänestä tuli seppämestari ja taidetakoja. Veljeni mielestä olen osasyyllinen siihen, että ammatti valitsi hänet. Ollessani kansakoulun neljännellä luokalla Leppävedellä, koulun voimistelusalissa esitettiin mahtipontinen, neuvostoliittolaisten ja suomalaisten yhteistyöelokuva "Sampo" vuodelta 1959. Päätin, että tuolloin neljävuotiaan veljeni oli aika päästä elokuviin, ja otin hänet mukaan. Alku meni melko mukavasti, mutta eipä aikaakaan kun meno elokuvassa kiihtyi, musiikki oli hurjaa, kipinät sinkoilivat, seppä Ilmarinen takoi tulenkarvaisena naamaltaan, musta korpimetsä huokui uhkaa. Ensin veli siirtyi syliin ja kotvan kuluttua estelyistäni huolimatta kiemurteli irti, ja pakeni koulun keittäjättären huomaan. Joku kipinä siitä kuitenkin sinkosi, koska seppämestari hänestä tuli.
Toisenkin kerran sekaannuin asiaan, kun hän opiskeluvaiheessa tarvitsi harjoittelupaikkaa. Ystävättäreni mies sattui olemaan seppä, ja harjoittelupaikka oli sillä selvä. Siitä alkoi veljeni ja seppämestari Jarmo Anttilan vuosien mittainen yhteistyö. Jarmo oli saanut olla oppipoikana itsellään taideseppä Kauko Moisiolla. Jouko ja Jarmo ovat olleet varsinaisia sepäntaidon elvyttäjiä.

Suosikkini! Kirjapuu, ruostutettu teräs

Sepäntyö on ollut vaarassa unohtua, mutta aktiivisella työllä ja ahkeralla osallistumisella miehet ovat saaneet sepäntyön nousemaan uusiin ulottuvuuksiin. Perinteisellä tavalla työskenteleviä seppiä on tänään kymmenittäin eri puolella Suomea.
Suomalaiset sepät ovat tunnettuja ympäri maailman. Velipoikaa on kutsuttu luennoimaan ja opettamaan Koreasta Amerikkaan. Kädentaitaja ei ole valmis koskaan. On itsestään selvää. että uutta pitää oppia koko ajan vaikka ammatti olisi kuinka perinteinen.

Sepänpaja, FeSign, sijaitsee Vantaankoskella, Kuninkaantien historiallisissa maisemissa. Ympäristö on esihistoriallista asuinseutua kivikaudelta asti. Koskelle perustettiin myllyjä 1500 –luvullla, Kvarnbackan kosken ruukin toiminta, ja malminjalostus käynnistyivät 1830 –luvulla. Koski on suosittu kalastuspaikka.Vanhassa Dahlforsin viilatehtaassa, kosken partaalla toimii nykyisin tilausravintola ja ohjelmapalveluyritys Kuninkaan Lohet Oy. Kosken rannalta on vain runsaan kilometrin matka pajaan, jonka sijaitsee vanhan kartanon navettarakennuksessa. Pajassa on pysyvä taontatöiden näyttely, avoinna aina sepän ollessa paikalla.

Monen esineen käyttöikä on nykyään vain muutama vuosi. Käyttöfunktio voi olla vielä lyhyempi. Mutta raudasta tehty kestää... kestää... joku avaa tänäkin päivänä rautaisen portin, joka on tehty satoja vuosia sitten.

Päivitetty galleriakalenteri

KARTTA

Lisää linkeissä:
Youtube
FeSign
Finnish designers
Perinnemestarit

Tarjoiluvati

Takan arina

Big oak

Koko Suomi

Galleriat kartalla

tiistai 9. tammikuuta 2018

Kristian Krokforsin ateljeessa

Kristian Krokfors ateljeessaan
Työn alla "ilmapallot"

Nyt lunastan aiemman lupaukseni tehdä ateljeevierailuja, ja tutustua lähemmin taiteilijoihin ja heidän työtapoihinsa. Ensimmäisen uhrini, Kristian Krokforsin nappasin helposti, koska hänen ateljeensa sijaitsee kotitalossani, Döbelninkadulla. Ateljee on erittäin siisti ja hyvässä järjestyksessä. Siisteyden takana on talossa hiljattain tehty putkiremontti, jonka vuoksi huoneisto oli raivattava. Ei kuulema ollut ihan niin siistiä ennen remonttia. Kristianin ateljeessa on hauska istuskella. Hän ei lainkaan häiriintynyt rupattelustani, vaan jatkoi työtään, vastaillen samalla kiltisti kysymyksiini. Muistan ihastuneeni Krokforsin vihreisiin puihin jo vuosia sitten, nyttemmin suosikkivärini on punainen. Ensimmäinen kysymykseni Kristianille onkin, missä vaiheessa väri alkoi muuttua? Vastaus oli yksinkertainen. Hän kertoi tehneensä ensimmäiset työt rasvakynillä, joita ei alkuun ollut saatavina muuta kuin vihreinä ja sinisinä. Nykyiset maalaukset syntyvät akryyliväreillä, monotypiat öljyvärillä. Tietysti minua kiinnosti sekin, mistä idea puihin alunperin syntyi? Ensimmäiset puutarhat syntyivät millimetripaperille arkkitehtuurisena satiirina. Kaupunki- ja rakennuskuvat ironisoivat nykyistä arkkitehtuuria. Kaupunkimaalauksissa talot ovat kiinni toisissaan, lomittain ja päällekäin, ympäristö rakennetaan niin täyteen, ettei edes ilma mahdu luikertelemaan seinien välissä. Talojen ikkunat ovat usein sokeita, mustia neliöitä. Joissakin töissä ikkunoissa on kuitenkin valo, eli siellä, kivikasan keskellä on inhimillistä elämää. Tauluissa, joissa talot on harvemmassa, on aina valot ikkunoissa. Olisiko selkeä kannanotto? Telttateeman kuvittelen mielessäni olevan keino päästää meidät välillä ulos rakennetun ympäristön puristuksesta.

Kutsun Kristianin uusimpia muotoja hellästi "pötkylöiksi", johon hän toteaa, että kyllä ne ovat puita, sypressejä. Ja niinhän ne ihan selvästi ovatkin. Ne ovat värikkäitä, huojuvia sypressejä, joiden muoto lähti lentoon, ja on nyt muuttumassa ilmapalloiksi. Ilmapallot valmistuvat tulevaan näyttelyyn Auran galleriaan, Turkuun.
Kysyn, mistä muotojen ideat kumpuavat, tulevatko ne yhtäkkiä, "poksahtaen" jostain? Harvoin kuulema niin käy. Muodot syntyvät prosessissa kokeilemisen ja hylkäämisen kautta. Joku idea voi muhia kymmenenkin vuotta käyttämättömänä, kunnes siihen yllättäen löytyy uusi, käyttökelpoinen kulma. Muodot kypsyvät hiljalleen uusiin suuntiin ja muodolla pitää myös olla joku tarkoitus. Tulee olemaan jännittävä nähdä, mitä seuraa ilmapallojen jälkeen, mihin muotoon ne asettuvat aikansa lennettyään.
Uteluuni, onko lopputulos aina sellainen kuin taiteilja on visioinut, saan vastauksen, että aika harvoin on.
- Vaikka luulee tietävänsä tarkkaan mitä on tekemässä, niin prosessi voi lähteä yllättäviin suuntiin.
- Mitä tekisit, jos aikaa olisi rajattomasti?
- Muotokuvia, olen tehnyt yhden omakuvan ja vaimon muotokuvan. Se laji kiinnostaisi, ehkä tulen tekemään niitä enemmänkin tulevaisuudessa.

Ohikulkiessani näen taiteilijan usein seisomassa työnsä ääressä. Luovuuden lisäksi pitää olla hyvä fysiikka, että jaksaa päivästä toiseen pikkutarkkaa ja hidasta "näpräystä", kuten hän itse sanoo. Nopeuttaa ei voi, koska silloin jälki ei ole hyvä. Joillakin taiteiljoilla on tapana kuunneella musiikkia maalatesssaan. Krokforsin ateljeessa on hiljainen ja harras tunnelma.

Lisää kuvia Kristian Krokforsin töistä. KUVAT

Voit ottaa myös yhteyttä taiteilijaan suoraan: k.krokfors@hotmail.com

Koko Suomi

Galleriat kartalla

tiistai 12. joulukuuta 2017

Tallinnan galleriat

ETUSIVULLE

Kooste Tallinnan taidegallerioista. Täydentyy kun ehtii.

Tallinna kunstihoone Vapaduse väljak 6

Draakoni gallery                                                       Pikk 18
Haus gallery                                                               Uus 17
Navitrolla gallerii                                                      Sulevimäki 1
Tallinn Portrait gallerii                                            Suur- Karja 2
Tam Gallery                                                               Lootsi 4
Vaal Gallery                                                               Tartu maantee 80 d
Rios Art Gallery                                                        8 Kaarli street
Design and Architecture gallery                        Pärnu maantee 6
Art Salon Allee                                                         Pikk 34
Oma Asi                                                                      Saiakang 4
Tallinn Russian museum                                       Pikk 29 a
Tallinn Öpetajate maja                                         Rakekoja plats 14
Aatrium gallery                                                        Harju tn 6
Luhigese jala galleri                                                Luhige Jalg 6
EKA gallery                                                                 Useita osoitteita
Tallinn Art space                                                      Pirni 5
Russian Icons                                                           Vene 37
Temniova & Kasela                                                 Lastekodu 1

Koko Suomi

Galleriat kartalla

lauantai 9. joulukuuta 2017

Helsingin galleriat aakkostettuna katuosoitteen mukaan 2026

HELSINGIN GALLERIAT AAKKOSITTAIN KATUOSOITTEEN MUKAAN

Koko Suomi

Galleriat kartalla

Lähetä vinkit osoitteeseen: galleriakarpanen@gmail.com
TAIDEKAHVILOITA
Art Café Taideterassi Töölönlahden rannalla
Encanto Artcafé Kruununhaassa
Encanto Art Cafe on tunnelmallinen taidekahvila Kruununhaassa. Kahvilassa on kuukausittainen taidenäyttely ja kulttuuritapahtumia

ALEKSANTERINKATU
Kaupunginmuseo

ANNANKATU

Bronda
Galleria G12

Lokal ja Lokal plus

Galleria A2

APOLLONKATU TÖÖLÖ

Reitzin säätiön kokoelmat /
Lauri ja Lasse Reitzin säätiö
Apollonkatu 23 B 64, 6. krs
00100 Helsinki
09 442 501
museo(at)reitz.fi
Museo on avoinna keskiviikkoisin klo 15–18 ja sunnuntaisin klo 14–17.Opastettu kierros museossa alkaa ke klo 15.30 ja su klo 14.30. Opastus kestää n. tunnin ja on suomenkielinen. Museoon ei ole pääsymaksua.